11. kesäkuuta 2007
Perjantaiset valjakkokisat eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan, sijoitus oli kahdestoista kolmenkymmenenkuuden valjakon joukosta. Mutta eihän aina toki voi voittaa, ja kuitenkin sijoituimme puolenvälin paremmalle puolelle :) Lisäksi saimme arvokasta kokemusta, ensi kuussa olisi tarkoitus startata sekä minulle että Terille ihka ensimmäisessä avoimessa luokassa, jaiks. Tämä loppukuu pidetäänkin sitten kilpailutaukoa, Teri saa nyt seuraavat kaksi viikkoa lökötellä laitumella, jonne hänet ja uusi tarhakaveri Pyry (jonka kanssa Teri muuten tulee ihan hyvin juttuun!) vietiin eilen. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan Terin ei olisi ollenkaan pitänyt päästä laitumelle tässä kuussa, mutta ajattelin että poika kaipaa varmasti taukoa rankasta treenistä. Treenaus aloitetaan sitten taas suunnilleen 25. päivä, ja siitä puolentoista viikon pästä onkin jo nuo edellämainitut kisat. Haaveilemani koulukisat siirtyvät siis myöhemmäksi, katsotaan nyt miten noissa avoimissa (tai itse asiassa VVJ:n uusien sääntöjen mukaan vaativissa) kisoissa alkaa sujua..
Yleistilannekatsauksen jälkeen voisinkin satuilla vähän ajasta viime kirjoituksen jälkeen. Kesäkuu alkoi todellakin aurinkoisissa ja äärettömän helteisissä merkeissä, tuntui ettei jaksaisi tehdä oikein mitään. Siksipä Teri kaikkien muiden hevosten tapaan liikutettiin aina aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Ihan kuun alusta ei vielä onneksi ötököitäkään ollut paljoa häiritsemässä. Kuun ensimmäisenä päivänä Teri siis sai uuden tarhakaverin koko tallin nuorison kiitäessä laitumille hurvittelemaan, ja pari seuraavaa päivää herroilla meni tiiviissä yhteistyössä: lauantaina käytiin pitkällä ja vauhdikkaalla maastoratsastusreissulla eräällä järvellä, jossa sitten hevoset saivat vähän polskutella. Terin mielestä oli oikein mahtavan mukavaa kuopia vettä rannassa, ja siinä ohessa sitten tietysti kastella koko porukka.. Tallille kirmattiin sellaista vauhtia että kaikki kyllä kuivuivat, vähän ehkä turhankin nopeasti..
Sunnuntaina päätin tallityttö Ulrikan (joka siis ratsasti Pyryä lauantaina) kanssa kokeilla hiukan vaativampaa temppua, nimittäin "peiliratsastusta" Pyryn ja Terin kanssa.. Noh, kun molemmat ratsut ovat jukuripäitä ratsastaa ja vielä samaan aikaan pitäisi tarkkailla että missä se toinen on menossa, ja tempokin pitää edes suunnilleen samana, voi arvata ettei kyseinen ohjelmanumero ollut suuri menestys.. Noh, onneksi ei ollut yleisöä paikalla, treenasimme sen verran myöhään että kaikki muut ihmiset tallilta olivat jo lähteneet kotiin.
Maanantaina 4.6. harjoittelimme Terin kanssa tarkkuusajoa kentällä. Tein melkoisen vaativan radan jossa oli tiukkoja käännöksiä, laajoja kaarteita ja pitkiä suoria linjoja, joilla ei auttanut pahemmin mutkitella. Harjoitukset sujuivat kohtuuhyvin, Teri kuunteli kyllä hyvin mutta ei oikein koko aikaa jaksanut keskittyä täysillä, energiaa taisi olla liiankin kanssa kun sitä ei edellisenä päivänä päässyt oikein purkamaan..
Tiistaina päätin sitten lähteä kuluttelemaan niitä Terin energioita heti aamusta, lähdimme reipasvauhtiselle maastoreissulle kärryjen kanssa. Reitti kulki montaa eri hiekkatietä pitkin, yksi asvaltoitu tie piti ylittää kerran. Matkan varrella ylitimme tuon tien lisäksi muutaman sillan, joiden yli Teri kopsutteli varmasti ja tottuneesti, ja useita ylämäkiäkin tuli vastaan - saivatpahan Terin selkälihakset kunnolla töitä! Alamäkiäkin siis tietysti oli, ja niissä olisi ainakin minun mielestäni vauhti saanut olla ehkä vähemmän reipasta.. Mutta hengissä selvittiin kotiin, ja Teri oli jopa selvästi rauhoittunutkin, mikä oli tärkein tavoite koko lenkillä!
Keskiviikkona juoksuttelin Teriä kentällä illalla, ja lisäksi loikkasin kesken juoksuttelun herran selkäänkin ilman satulaa, ja teimme sitten vähän ihan perus koulujuttuja, ympyröitä, lisäyksiä, kiemurauria kaikissa kolmessa askellajissa, käynnissä, ravissa ja laukassa. Ja hienostihan se Teri menikin, tuntui vain vähän kummastelevan satulan puuttumista ja omaa pientä huojuntaani siellä selässä, kuvitteli poika varmaan että olin tullut merisairaaksi.. Mutta siis harvinaisen hienosti meni, ehkä Teri ei vain muistanut olla omapäinen ihmetellessään ;)
Torstaina päätin antaa Terille vapaapäivän, että löytyisi sitten puhtia seuraavan päivän kisoissa. Heti aamukaurojen jälkeen päästin pojan tarhaan, jossa se näkyi leikkisästi nahistelevan Pyryn kanssa (tapansa mukaan), ja sitten rauhoittuvan rouskuttamaan tuoretta ruohoa. Teri ja Pyry saivat päivärehutkin tarhaan, ja illalla sitten otin Terin sisään vähän normaalia aikaisemmin puunatakseni sen hienoksi kisoja varten.
Perjantai, ja kisapäivän aamu! Lämpötila oli jo aamusta hellelukemissa, joten mitään loimia Teri ei tarvinnut kun se pakattiin kuljetuskoppiin suojinensa yhdeksän aikoihin. Herra oli oikein innoissaan, mietti selvästi että mihinköhän tällä kertaa lähdettäisiin! Koko matkan ajan Teri oli rauhassa, rouskutteli vain heiniään heinäverkosta. Kisapaikalla huomasi selvästi miten Teri jännittyi kun vaistosi ympäröivän ilmapiirin. Parkkeerasimme kuljetuskoppimme kisa-alueen kauimmaiseen nurkkaan, ja siinä lähellä lämmittelin Teriä suoritusta varten. Loppupäivä menikin sitten heti ensimmäisestä lähdöstämme alkaen vauhdilla ja kovalla hulinalla, ja Teri seisoi kuljetusautossa matkalla takaisin kotiin ennen kuin ehdin kunnolla tajutakaan. Tunnelma kisoista lähdettäessä oli tietysti hiukan pettynyt, mutta innoissani kuitenkin suunnittelin jo seuraavia kisoja.
Lauantaina oli Terillä taas varsin rento päivä, torstaina kerätyt energiat olivat kuluneet kisoissa todella hyvin. Päivän Teri tarhailikin kauniissa säässä, ja illalla käytiin sitten pitkällä mutta rauhallisella maastoajelulla kaikkia rauhallisia pikkuteitä pitkin. Terikin tuntui nauttivan rauhallisesta menosta, ravipätkillä se ei spurttaillut ylimääräisiä ja yksi lyhyt laukkapätkäkin vanhojen lehmusten katveessa mentiin hitaasti, mutta kuitenkin lennokkaasti. Lenkin jälkeen suihkuttelin Terin jalat ja hieroin ponin selän, kaulan ja lautaset. Tällä kertaa Teri ei yrittänytkään minkäänlaisia metkuja, ja mukavan hoitotuokion päätteeksi Teri pääsi karsinaan rouskuttelemaan iltakauroja.
Sunnuntaina Terillä olikin varsin rento päivä, varmaankin ponin mielestä koko kesän paras päivä tähän asti! Aamulla kävin taluttelemassa herraa vähän maastossa, Teri tuntui vähän kummastelevan sitä etten istunut selässä tai kärryillä vaan kävelin vierellä, mutta kuitenkin pikkuinen lenkki sujui hyvin. Tästä saanen kiittää mehukkaita ruohotukkoja tien varrella, ilman niitä Teri olisi varmaankin hötkynnyt ja loikkinut edestakaisin koko ajan. Ötököitä taas en voi kiittää, häiritsivät mokomat sekä minua että Teriä.. :S Kun pääsimme takaisin tallille, päästin Terin tarhaan heti kun olin ottant siltä ensin kengät pois. Illalla otin Ulrikan kanssa Pyryn ja Terin normaalia aikaisemmin sisään, harjasimme ponit hienoiksi ja lähdimme ilman satuloita ratsastamaan tilan laidalla olevalle laitumelle päin. Kun pääsimme tyhjälle, alueen pienimmälle laitumelle joka kuitenkin on suuri kahdelle hevosella, päästimme pojat kirmaamaan uudelle loma-alueelleen. Herrat ottivatkin heti kunnon laukkakisan, selvästi periaatteella "viimeinen järven rannalla on luuseri". Tarkistimme Ulrikan kanssa vielä että portti tuli kunnolla kiinni ja että herrat pääsivät hyvin juomaan vettä järvestä, ilman että kuitenkaan karkuun pääsisivät. Sittenpä lähdimmekin haikeina tallille päin, totesimme että näitä poneja tulisi ikävä, vaikka ne olisivatkin poissa tallipihasta vain kaksi viikkoa, ja lisäksi laitumella pitäisi aina silloin tällöin käydä tarkastamassa että kaikki on kunnossa.