Heijastus ~ virtuaalitalli ~ huolenpito heijastuu tuloksina ~ vuodesta 2004

virtuaalihevonen
Stens Stefan VH-00000
tutummin vain "Stefan"

(© Vapaasti kopioitavaa 2009)

ruunikko gotlanninrussori, 126 cm x kasvattaja: Stall Stenbacka, omistaja Amar
syntynyt 26.8.2008, 8 v. (2 kk = 1 va » 26.2. 9 v.) x 1.53,3ly (5-vuotiskaudella), 2.20,0aly (4-vuotiskaudella)
ravuri x kisa- ja jalostuskäytössä

Sukujuuret

Värren isä oli tummanpunaruunikko russ-ori Försakelse. Säkäkorkeutta tältä Ruotsissa asuneelta ja kilpailleelta orilta löytyi 129 senttimetriä. Viidestäkymmenestä startistaan Försakelse voitti seitsemän, statistiikka näytti kokonaisuudessaan tältä: 50: 7-11-3-0. Orin hieno ennätys oli 2.19,7 ja luonteeltaan poni oli varsinainen energiasuperpallo.

Försakelsen isä oli myöskin punaruunikko ori Metkrok. Temperamenttisen orin säkäkorkeus oli 127 senttiä ja rakenne oikein mainio. Raviradoilla orin yleisin hylkäyssyy olivat liiat laukat, jotka johtuivat osittain orin temperamentisuudesta ja voitontahdostakin. Orin ennätys oli 2.21,3 ja 33:sta startista ori voitti kaksi, kahdeksassa sijoittui toiseksi, neljässä kolmanneksi ja kerran ori oli saavuttanut neljännen sijan.

Försäkra oli Försakelsen rauhallinen emätamma. Rauhallisuutta tammasta löytyi ehkä liikaakin, koska vaikka se kovasti rakastikin pitää omistajansa ja hoitajansa tyytyväisinä, ei vauhtia kunnon menestykseen raviradoilla löytynyt koskaan. Siksipä tamma jäikin nuorena, vasta seitsemän lähtöä juostuaan, siitostammaksi ja saattoikin maailmaan kuusi ravurivarsaa - joiden kaikkien isät olivat vauhdikkaampia tapauksia kuin rautias tamma itse.

Värren emä oli 125 senttinen, vaaleanpunaruunikko tamma Uppskrämd. Se ei ikinä erityisemmin loistanut raviradoilla, eikä esimerkiksi voittanut yhtään lähtöä niistä kahdestakymmenestäkolmesta jotka uransa aikana kilpaili. Tämäkin tamma jäi melko nuorena jalostuskäyttöön, joskin samalla se kiersi näyttelyissä myös varsojensa kanssa ja menestyikin ihan mukavasti - palkittiinpa se joskus Best In Show -palkinnollakin. Tamman ennätys oli 2.36,0.

Uppskrämdin isä oli Fördöma, paljon raviradoilla juossut ja hienosti pärjännytkin ruunikko ori. Orin statistiikka näyttää seuraavalta: 64 6-9-0-10, ja ennätys oli 2.20,0. Luonteeltaan Fördöma oli kunnon ravurin tapaan voitontahtoinen, eikä herran menosta energiaakaan puuttunut! Hyvien kisatulostensa ja kelvollisen luonteensa ansiosta ori saikin kymmenen jälkeläistä, joista suurin osa on menestynyt hienosti raviradoilla.

Uppskrämdin emä taas oli säkäkorkeudeltaan vain 112 senttinen, rautias Uppskov. Pienen kokonsa tamma korvasi suurella sisukkuudella niin pitkälle kuin pystyi, mutta koska tamma ei koskaan juossut aikoja joita omistaja olisi tahtonut, siirtyi se jalostuskäyttöön vain isommanpuoleisten B-ponien astuttavaksi. Tamma saikin kuusi kaunista varsaa ennen lopetustaan ähkyn vuoksi 14-vuotiaana. Kisauransa aikana tamma kilpaili 15 startissa tällä statistiikalla: 5-2-1-1, ja sen ennätys oli 2.30,7.

Stefanin emä on näppärä, Mein omistama russitamma Hembackes Sigrid. Ruunikon tamman paras ennätys on (ainakin vielä elokuussa 2009) 1.50,6ake - juostuja lähtöjä tammalla on takana 61, joista se on voittanut viisi, sijoittunut toiseksi seitsemässä ja kolmanneksi kuudessa lähdössä. Jälkeläisiä "Sassalla" on Stefanin lisäksi kolme. Luonteeltaan tamma on hellyttävä tapaus hoidettaessa, mutta ei aina jaksaisi keskittyä treenaamiseen - oikeissa lähdöissä se sentään juoksee kunnolla kunhan silmälaput muistetaan pukea!

Sigridin isä taas oli rautias, 128 senttinen ravirussori Eemil SWE. Melkoisen tulikavion paras ennätys oli 1.44,0ake, ja voittosumma hieno 22 540 virtuaalikruunua - Ruotsissahan ori nimittäin kilpaili. Luonteeltaan tämä hyvärakenteinen herra oli välillä turhankin temperamenttinen ja tammojen perään huhuileva, mutta onneksi se kisaradalla ryhdistäytyi eikä vaivautunut esittelemään mitään temppuja loistokkaan juoksun lisäksi.

Eemil SWE:n isä, Haakon SWE, oli erittäin samanlainen kuin poikansa - paitsi ulkonäöltään. Vähän romuluinen, 129 senttinen Haakon oli väriltään tummanrautias, eikä sitä voinut kutsua miksikään komistukseksi joka olisi saanut tammanomistajat sitä ihastelemaan. Orin juoksu oli kuitenkin kaunista katseltavaa, rentoa mutta vauhdikasta, ja orin ennätys olikin vain pari sekuntia huonompi kuin poikansa Eemilin. Varsoja Haakon saikin kuitenkin jopa kuusi kappaletta - kaikki toivoivat varsoille periytyvän isältä vain juoksulahjat ja emältä hyvä rakenne.

Astrid SWE oli Eemilin kaunis emätamma. Tämä 122 senttinen raudikko menestyi näyttelyissä mainiosti, mutta kaikkien pettymykseksi kilpajuoksu ei tammaa kiinnostanut pätkän vertaa ja muutamien lähtöyritysten jälkeen se jätettiinkin jo siitoshommiin. Hyväluonteinen, hellyydenkipeä ja erittäin huolehtivainen Astrid saikin jopa seitsemän varsaa vaikkei itse kilpaa koskaan kunnolla juoksutkaan - sillä oli kuitenkin taustallaan menestynyt ravisuku, jossa Astrid itse oli harvinainen poikkeus.

Hembackes Sigridin emä oli punaruunikko ravitamma Malmös Ingrid. Ruotsalainen tamma juoksu radoilla parhaimmillaan aikaan 1.49,5ake, ja sijoittui noin 30% lähdöistä joihin osallistui. Ingrid olikin omistajansa silmäterä, jota käytettiin todella harkitusti jalostukseen vain neljän varsan verran, ja kipakka mutta kiltti rouva onkin hyvin haluttu nimi varsinkin ruotsalaisten ravirussien keskuudessa harvinaisuutensa ja juoksutaitojensa vuoksi.

Ingridin isä Ingmar oli oikea komistus - loistavarakenteinen ja luonteeltaankin fiksu. Ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle raviponina, ja tämä sai tammanomistajien lauman suorastaan hyökkäämään orin kimppuun tammojensa kanssa. Jälkeläisiä orilla onkin tästä syystä 11 kappaletta, eikä tammojen omistajien ole varmasti tarvinnut pettyä varsoihinsa, sillä Ingmar periytti myös hienoa juoksutyyliäänkin eteenpäin. 126 senttisen orin oma ennätys oli hieno 1.48,2ake ja se sijoittui kahdeksassatoista lähdössä neljästäkymmenestäviidestä.

Ingridin emä oli suloinen tammamamma Villas Sofie, joka menestyi raviradoilla hienosti ennen kuljetustapaturmaa, jonka vuoksi tamman kisaura jäi harmittavan lyhyeksi. Kymmenestä juoksemastaan lähdöstä Sofie ei sijoittunut kolmessa, ja sen ennätys oli mukava 1.52,01ke. Luonteeltaan Sofie oli täydellinen emä, ja voitontahtoisuutensa vuoksi se usein kirmasi varsojensa kanssa laitumella kovaa kilpaa kun ei enää raveihin päässyt. Näitä omia leikkitovereita tamma saikin kuusi kappaletta ennen kuin se jouduttiin lopettamaan kun kuljetustapaturmasta alunperin johtunut jalkavika alkoi vaivata sitä toden teolla vanhemmalla iällä.

Sanasia luonteesta

Lopulta uusi, komea loimi selässä, taluttaa hoitaja orin varustuspilttuuseen, jossa siltä, naruja tempovalta, kavioilla lattiaa hakkaavalta, riisutaan kärryt ja varusteet. Talutetaan se pesukarsinalle, tuo niskuroija, tammoille hörisijä, steppaaja ja hoitajaa niin päällä kuin lavoillakin puskeva poni. Pesusta nauttii se vähän aikaa, ei haittaa pään suihkuttelu ja viileä vesisuihku selässä, mahan alla, mutta kohta jo kyllästyy ori ja liikehtii levottomasti: on hoitajan varottava jalkojaan ja seinään liiskaavaa takapuolta.

Loimea laitettaessa, kuin myös muulloin varustettaessa, on hoitajan varottava teräviä hampaita ja kovia kavioita; ei ori pidä kiristävistä vöistä, kilisevistä soljista, ei mistään mitä ei sille ensin näytetä. Kärsivällinen hoitaja vielä jalat ja pään harjaa, vaikka orilla kova kiire kotiin olisi. Varovasti on harjaus tehtävä, sillä on tämä ori herkkä hipiästään; vaan ei liian varovasti, jottei ori kärpäseksi harjaa luule ja siitä ärsyynny, ala hännällä viuhtomaan ja irvistelemään. Kaviot nostaa se vauhdilla, on hoitajan silloin varottava ettei käteen suurta mustelmaa synny, mikä mahdollista on myös kavioita siivotessa, sillä ori niitä aina kovasti alas tempoo.

Ei heti kuljetusautoon astele ori, vaan porkkanalla houkuttelu auttaa. Koliseva ramppi on siitä pimeää koppia pahempi, ja sen yli loikaten tai juosten suoriutuu ori sisälle. Matkan aikana ei takaa ryskettä, ei pauketta kuulu, vaan kotipihassa kirmaa matkustaja osastostaan ulos riimunnaru poikki tai aukaistuna, ja heti tammojen tarhalle kirmaakin. Ja kiinni ottaa ei anna, ei, vaan ravilla kirmaa karkuun, sen upeutta esittelee. Tuskastuu jo tallin väki orin ainaisiin temppuihin: katkonut monet narut kuljetuksessa, niin tarhasta kuin talutuksestakin on se karannut, katkonut lankkuaitoja ja rikkonut riimuja. Nytkin saadaan kiinni ori tamman avulla houkuttelemalla, ja käy mielessä omistajan: "ruunata tuo pitäisi" - vaan sitä ei tohdi tehdä, sillä upea on tämän orin suku.

Aamulla kaikuu tallissa hirne ja hörinä, kuuluu raviponin karsinalta kavion pauke. Ei komennus auta, vain luimimista aiheuttaa. Vasta aamuruoka orin hiljentää ja rauhoittaa, karsinassa viereisessä asuvalle suuremmalle orillekin ehti poni uhitella, tämä johtajuudesta joukon haaveileva. Kun koittaa aika aamulenkin, ei malttaisi paikallaan pysyä ori. Se kiinni sidotaan, tiukasti ettei hoitajaa seinään litistä tai harjoja varasta, ja rauhallisesti puhellen varustetaan. Vaan ei rauhoitu ori, tietää se liikkeelle kohta pääsevänsä ja sitä innolla odottaa, ehkä kujeita miettien. Vaan kujeita ei ajettaessa ori harrasta, suurempia kuin pään heittely välillä ja kovasuista leikkiminen.

Radalla painaltaa poni vauhdilla, ei tahtoisi ohjastajan pidätteistä välittää. Vaan karjaisu välillä auttaa, kuuntelee poni taas. Volttaa se ei rauhassa, mutta kääntyy kyllä kun käsketään. Jos kotiradalla lähtöauto harjoituksissa käytettävissä olisi, juoksisi ori turpa siinä kiinni ja keulaan heti pyrkisi, ei muuhun taktiikkaan se kykene. Maastossa kärryteillä ajettaessa katselee ori enemmän ympäristöään, silmäsuojat tarvitsee jottei kaikkea osaa säikkyä. Sillä säikky se on, ja vauhdilla karkuun mielellään pötkisi. Vaan silloin kun ei säiky, tietää se että maastossa ei tarvitse kilpailla, paitsi perässä ei kulkea voi jos muita hevosia näkyy. Muutoin kulkee rauhassa, vaikka ohjastaja saakin tarkkana ja tiukkana olla. Nauttii hiekkateillä reippaasta ravin laskettelusta ori, ja kun ei kilpailuvietti herää, on se maastokaverina oiva.

Kun kengittäjä saapuu tallille, tai eläinlääkäri, tutisevat orin koivet ja luimuun vetäytyvät korvat. Ei eläinlääkäriä voi poni sietää, vaan monta kiinni pitäjää, puhelijaa ja rauhoittelijaa kaipaa se lähelleen kun rokotusta annetaan tai hampaita raspataan. Kengittäjälle se kiukkuaa, kolmella kaviolla karkuun loikkisi jos joku ei riimunnarussa roikkuisi. Irvistelee, inisee ja hampaita kalisuttelee, vaan kun kengittäjä tietää mitä tekee, saadaan kavioihin kyllä uutta rautaa joilla ori sitten mieluusti juoksentelee.

Tarinan ori nimeltään on Stens Stefan, Stefaniksi vain kutsuvat tutut. Kovapäinen mutta hyvä ravuri, omistajansa murheenkryyni mutta silti rakas - ilman orin metkuja ja kujeita ja sen takia tallipihalla kaikuvia huutoja ei talli olisi se sama!

Otteita elämästä

juostut lähdöt

orin kuulumisia

Nyt Stefanilla on menossa taas normaali treenikausi, vapaata kerran tai pari viikkoon, yksi tai kaksi reippaampaa ajopäivää, maastoajelua paljon ja silloin tällöin pistäytymisiä raviradalla tuttujen tallien ravureiden kanssa. Vapaapäivinäkään Stefan ei kyllä lepää, se kirmaa ympäri laidunta hurjalla vauhdilla ja jahtailee muita hevosia minkä ehtii - saipa se kerran kunnon potkunkin lapaansa, mutta ei tapaturma onneksi vauhtia ollenkaan hillinnyt. Juuri ilmoitin meidät toiveikkaana 30.7. oleviin kisoihin, nyt kaikilla vain peukut pystyyn! ;)