HEIJASTUS MUUTTAA (TAKAISIN) OSOITTEESEEN http://personal.inet.fi/koti/blueskie/heijastus/, päivitäthän linkkisi!
Hevosten sivut (kuten muutkin) muuttuvat samalla .htm-päätteisiksi .php:n sijasta - osoitteiden alkuosa muuttuu siis http://rinnama.net/heijastus:sta http://personal.inet.fi/koti/blueskie/heijastus/:ksi ja loppu .php .htm:ksi!
Nämä sivut katoavat netistä kokonaan 13.3.

© http://www.ildikogal.iweb.hu

» Que Res PIC, "Niksu"
» ruunikko holsteinori, 169 cm
» syntynyt 30.6.2008 - 0-vuotias *

» kasvattaja: hejdi, Tropica
» omistaja: Amar

» koulutustavoite: Ko GP, Re 80, Me 70, koulupainotteinen
» koulutuksessa

* 2 kk = 1 vuosi » elokuu 2008 1 v.

Näyttävä ori ravaa komein askelin pitkän nurmikon seassa, korvat hörössä ja kaula ylväästi kaarella. Ori ei kompuroi kuoppaisessakaan rinteessä vaan astelee täydellisessä tasapainossa itseluottamusta puhkuen kohti määränpäätään: aidan luona odottavaa nuorta naista joka heiluttelee porkkananippua.

"Niksu on komea hevonen, mutta onnettoman mammanpoika! Tuntemattomille se voi vähän ärähdellä, nakella niskojaan ja nostella takakoipiaan uhitellen, mutta jos joku tuttu sattuu paikalle niin heti tulee ori kerjäilemään herkkuja. Pitää vain olla tarvittaessa tiukkana, mutta toisaalta muistaa palkita Niksua kun jutut sujuu hyvin, niin yhteyselämä sen kanssa sujuu loistavasti.”

Kävelemme tallille päin omistajan kertoillessa Niksusta. Ori löntystää rauhallisesti löysän narun päässä kiirettä pitämättä, kunnes tienviereisessä pusikossa kahahtaa yhtäkkiä. Niksu heittää päänsä ylös ja loikkaa keskelle tietä silmiään pyöritellen. Omistajan rauhoittelu saa orin jäämään paikalleen, vaikka se selvästi tahtoisi rynnätä pakokauhuisena kauas pusikosta. "Niin, Niksu myös säikkyy herkästi, vähän tällainen lälläripelkuri”, omistaja naurahtaa. "Uusien ihmisten kannattaakin taluttaa Niksua ainakin naru suussa, vähänkin pidemmillä matkoilla kuolainten kanssa.”

Tallipihassa Niksu katselee innokkaana tammojen perään ja hörisee möreästi korvat pystyssä, mutta ei lähde omistajan luota mihinkään. Toisille oreille Niksu vilauttelee hammasrivistöään, mutta lopettaa nopeasti kun saa samalla mitalla takaisin. Omistajan harjatessa oria karsinassa Niksu rouskuttelee rauhassa heiniään. "Ei tätä tarvitse kiinni sitoa, uusien hoitajien kanssa Niksu voi kyllä pyöriä ja kyttää tarkasti mitä hoitaja tekee, mutta totuttuaan hoitajaan seisoskelee vain rennosti paikallaan. Ei tämä polle erityisesti harjauksesta nauti, mutta osaa käyttäytyä vaaditun ajan. Joskus orilla on tosin sellaisia känkkäränkkä-päiviä ettei tahtoisi kavioitaan nostaa, mutta tiukalla komennuksella nousevat kaviotkin - sitten pitää vain muistaa äänellä ja vaikka rapsutuksilla kiittää Niksua sen nostettua kavionsa.”

Omistajan suitsiessa Niksua se käyttäytyy hienosti: pitää päänsä aloillaan ja aukaisee suunsa kun tuntee omistajansa peukalon hammaskolossaan. Testauksen vuoksi saan minäkin suitsia orin, ja minun kohdallani herra on selvästi epäluuloisempi ja nostaa ensin päänsä tavoittamattomiin. Komennan oria tiukasti äänellä ja viimein saankin suitset orille päähän. Omistajan laittaessa orille satulaa se seisoo rauhassa paikallaan pullistelematta, kunhan on ensin vähän haistellut omistajan sylissään roikottamaa kapistusta.

Orin hyvän käyttäytymisen johdosta ei kestä pitkään että olemme kentällä. Ulkona on alkanut tuulla, ja ori katselee pää ylhäällä, korvat propellien lailla pyörien ympärilleen. Se ei malttaisi seistä aloillaan kun omistaja nousee selkään, mutta omistajan ottaessa ohjasotteen ja komentamalla Niksua reilusti se jaksaa seistä aloillaan pari sekuntia jotta omistaja pääsee satulaan. "Niksu on tosi herkkä ohjasotteille, joten niillä on helpoin ohjata tätä hevosta. Toisaalta on todella helppo käyttää ohjia liikaa, jolloin Niksu vähän hämmentyy ja usein alkaa esittää sellaisia ohjelmanumeroita joita ratsastaja ei ole pyytänyt. Istuntaa ja pohkeita voi käyttää vähän reilumminkin, mutta kyllä tämä kevyilläkin avuilla liikkuu kun ratsastaja vain osaa täsmällisesti pyytää.”

Omistajan ratsastaessa Niksua käynnissä ja ravissa ihailen orin sulavia liikkeitä. Ravissa se hakeutuu pian peräänantoon - omistaja kertoo orin tekevän näin heti kun on tyytyväinen ratsastajaansa. Pusikoiden kohdalla ori kavahtelee silmät pyörien sivulle päin, jolloin omistajallakin on vähän töitä saada Niksu kunnioittamaan sisäpohjetta - avuksi tarvitaan raippaa, jota Niksu selvästi kunnioittaa ja pienen näpäytyksen jälkeen näyttää unohtavan pelkonsa.

"Noniin, nyt voit sinä tulla satulaan. Istu mahdollisimman rauhassa ja rennosti satulassa, muista vähän varoa sitä ohjien käyttöä ja anna selkeät avut, niin pitäisi sujua hyvin. Jos Niksu säikkyy niin rauhoittele sitä ja käytä vähän raippaa jos tuntuu etteivät perusavut mene läpi.”

Näin opastettuna kipuan jykevän orin selkään tiettyä kunnioitusta suurta hevosta kohtaan tuntien. Pyydän oria siirtymään käyntiin, jolloin se alkaa astella verkkaisesti, todella keinuvin askelin eteenpäin korvat hörössä. Jonkin ajan päästä uskallan rentoutuakin ja ottaa ohjat tuntumalle. Ori valpastuu heti entisestäänkin ja alkaa askeltaa ravin sekaista käyntiä. Pidätän oria vähän ohjilla ja istunnallani, jolloin Niksu malttaa kävellä taas muutaman askeleen - kunnes taas tahtoisi lähteä raville. Teen puolipidätteitä kunnes ori on kävellyt kunnolla pidemmän matkaa, jolloin pyydän sitä siirtymään raviin. Raviinlähtö on lennokas, mutta kohta ravi tasaantuu ja uskaltaudun tekemään voltteja ja ympyröitä. Samalla huomaan että orin ravi on todella suuriaskelista mutta miellyttävää istua. Myöhemmin havaitsen saman ilmiön laukan suhteen, laukassa tosin ori tuntuu paljon vahvemmalta kuin ravissa ja totean ettei Niksu ole pelokkaimpien ratsastajien ratsu.

"No, miltä tuntui?” kyselee omistaja lopetettuani ratsastuksen - kokeiltuani vaativampienkin koululiikkeiden lisäksi myös pieniä esteitä. "Askellajithan tällä on todella ihanat, ja kun totuin tämän menevään tyyliin niin uskalsin rentoutua ja silloin Niksukin alkoi kulkea paljon kevyemmän tuntuisesti. Ja väistöt, etuosakäännökset ja muut tämä suorittaa hyvin, vaikkei ehkä maailman kevyimmin. Esteillä tosin Niksu on liian vahva ainakin minulle, tuntui maantiejyrältä jota ei ihan hevillä pysäytetä!” "Niin, siksipä Niksulla ei estekisoissa käydäkään, se kun on sellainen pippurinen ja vähän jääräpäinen esteratsuna” omistaja toteaa riisuessaan Niksulta varusteita karsinassa. "Maastossakin Niksu on toisaalta tosi vahva, mutta toisaalta sellainen pelkuri. Pitää vain itse pysyä tosi rauhallisena eikä kaahottaa kovin pitkiä pätkiä kauhealla vauhdilla, niin kyllä sieltä maastosta sitten hengissä selviää.”

Omistajan pestessä oria se rentoutuu kunnolla ja selvästi nauttii pesusta. Omistaja kertoo että vaikka Niksu pesusta nauttiikin, ei se kovin mielellään mene esimerkiksi maastoreissulla järveen polskuttelemaan. Samalla kysäisen miten Niksu käyttäytyy eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa. "Molempia se vierastaa eikä mielellään antaisi kavioitaan kengittäjän käsiteltäväksi, mutta kun on tuttu henkilö mukana ja orille puhellaan rauhassa, niin kyllä se sitten jotenkin paikallaan seisoo. Eläinlääkärin kanssa se hyväksyy nopeammin kohtalonsa eikä pokkuroi vastaan niinkään pitkään kuin kengittäjän kanssa.”

Lopulta viemme orin takaisin tarhaan, jossa se rientää heti piehtaroimaan. Samalla omistaja kertoo orin käyttäytyvän kisoissa hyvin samaan tapaan kuin kotona - koulukisoissa voi joskus tulla ongelmia raipan puuttumisen takia, ja siksi verryttely kannattaa kuulemma tehdä huolella. Traileriin tai isompaankin kuljetusautoon Niksu kävelee kuin vanha tekijä, vaikka välillä varsinkin oudomman taluttajan kanssa voi tehdä tenän rampin yläpäässä. Silloin houkuttelulla ja rauhoittelulla pääsee pitkälle.

Päivä on jo kääntynyt iltaan ja lähden hurruuttelemaan vanhalla rämisevällä polkupyörälläni kotiin päin. Ajaessani Niksun tarhan ohi ori pelästyy räminää ja laukkaa pukkeja heitellen tarhan toiseen päähän - samassa kuitenkin omistaja ilmestyy orin aidan vierelle ja se hipsuttaa innoissaan katselemaan josko omistajalla olisi jotain herkkuja tarjottavana.